Esimerkiksi ns. EMU-alijäämän osalta, eli julkisen talouden velan osuudessa, molemmat EU-naapurimme olivat meitä paremmassa tilassa viime vuonna. Ruotsissa alijäämä oli -0,5 % ja Virossa -1,7 %, ja tietenkin (!) Luxemburg oli omaa luokkaansa. Toki me naapurukset muodostamme yhdessä voimakkaan kolmion.
Valitettavasti kesän mittaan on myös julkaistu muita tutkimuksia, jotka antavat aihetta huoleen. Kaikista EU-maista Suomen väestökehitys on julkisen talouden kannalta haasteellisin ja meidän hintatasomme on korkein EU:ssa (Norjassa vielä korkeampi).
Korkea hintatasomme johtuu varmaan osittain sitä, että viime vuosikymmenen lujaa menneinä vuosina jotkut ratkaisut karkasivat käsistä ja nyt meidän on euro-oloissa korjattava virheitä. Tähän ovat viitanneet sekä Raimo Sailas että Pohjoismaiden Investointipankin johtaja, entinen alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm. Nousu talouskriisistä on nyt haasteellisempaa kuin 1990-luvun laman jälkeen. Hintakilpailukykyä ei palauteta devalvoinnilla, muu maailma on nyt paljon epävarmemmassa tilassa, mutta toisaalta EU-jäsenyyden myötä Euroopan markkinat avautuivat meille uudella tavalla.
Toisaalta viimeksi meillä oli tuotteita uudella ICT-sektorilla, joka oli vahvasti tekemässä läpimurtoa. Nyt yhtä sellaista muita selvempää alaa tai tuoterypästä ei ole näkyvissä, mutta voimme aavistaa muutamia mahdollisia. Nanoteknologia voi olla sellainen tulevaisuuden ala, jota Suomi tarvitsee. Metalliraaka-aineilla on kysyntää, ja uusia menetelmiä on kehitetty, joilla pienempiäkin pitoisuuksia voi jalostaa kilpailukykyisesti. Lisääntynyt sähkönkäyttö voisi myös hyödyntää nanoteknologiaa.
Energia ja ympäristö ovat kasvavia aloja, joihin moni maa suuntaa ponnistuksensa kasvattaa vientiä. Myös meillä on Cleantech -projekteja. En tiedä mainostammeko riittävästi uusia, hienoja huusseja tässä yhteydessä. Kun nyt olen tutustunut muun muassa uusiin kompostoiviin PuuCeihin, olen entistä vakuuttuneempi, että tällaisia pitäisi markkinoida moneen maahan.
Keskeinen ongelma on kuitenkin, että Suomessa panostetaan paljon tieteeseen ja teknologiaan, ilman varmuutta siitä, miten monta uutta kaupallisesti todella mielenkiintoista tuotetta tai palvelua saamme markkinoille. Viisaat miehet, joilla on kokemusta ja näkemystä ovat esittäneet, että nyt olisi luotava organisaatio, joka saisi ja voisi saattaa tehokkaasti muutaman lupaavan tuotteen tai palvelun markkinoille. Tässäkin tarvitaan priorisointia!
Mutta vielä talousvaikeuksista. Edelleen puhumme kestävyysvajeesta, ts. ikääntymisen tuomista haasteista. Niin kuin Helsingin Sanomissa 21.7. osoitettiin, monessa Euroopan maassa on jo tehty konkreettisia päätöksiä eläkeiän nostamisesta korkeammaksi kuin mitä se on meillä (esim. Irlanti, Saksa, Portugali) tai sitten suunnitelmat ovat edenneet todella pitkälle (Britannia ja Espanja) - mutta meillä keskustelu junnaa vielä paikoillaan. Kun ottaa huomioon haasteemme, niin on selvää että mitä kauemmin päätökset viipyvät, sitä rajumpia ne ovat.
Eikä meillä ole ruotsalaista mallia muistuttavaa eläkeleikkuria, joka tarkoittaa että seuraavina vuosina sikäläisiä eläkkeitä leikataan 0,9 - 3,0 %. Samoin eläkeläisiä verotetaan kovemmin kuin työntekijöitä - tässä nykyinen hallitus ja eduskunta tekivät päätöksen muutoksista. Eläkeläisten asiat voivat nousta ratkaisevaksi kysymykseksi Ruotsin syyskuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa.
Paitsi että Ruotsin julkinen vaje on suomalaista vajetta pienempi, vaikuttaa siltä että talouskin olisi toipumassa nopeammin. Volvon henkilöstöpäällikkö puhuu jo uhkaavasta insinööripulasta. Nopeat ovat käänteet - mutta niin on moni ennustanut.
Näillä sanoin haluan toivottaa Töölöläisen julkijoille hyvää alkusyksyä - niin kuin Pariisissa sanotaan: La Rentrée. La Rentrée merkitsee, että ihmiset ovat virkeitä ja energisiä, tarjolla on uutta kulttuuria ja on mukavaa taas palata ympyröihin. Ja meillä täällä on omat Juhlaviikot alkamassa - mukaan lukien omassa ihanassa Korjaamossamme, jota meidän kaikkien töölöläisten tulisi puolustaa kateutta vastaan.